kissaystäviä.

Ensimmäiseksi esittäytyy Viivi. Viivi on vasta puolivuotias pieni kissaneiti, jolla on varsin persoonallisen värinen karvapeite. Viviin elämän alkutaival oli kovin kivikkoinen, kun emo ei jaksanut välittää vastasyntyneestä pienokaisesta. Pikkuinen oli jo aivan kylmästä kankea, mutta niin vai saimme sen vielä kuumavesipullolla ja lämpimällä maidolla takaisin elävien kirjoihin. Ja kyllähän se emokin onneksi sitten muisti lapsukaisensa, kun tätä vähän valvonnan alla takaisin vietiin ja pieni sai taas äänensä kuuluviin. Ja kovin kaunis kisu onkin viivistä kasvanut.

Tässä kuvassa Viivi on päässyt retkeilemään lähimetsikköön

 

Kissakaveruksiin kuuluu myös jotenkin ikuiselle pentuasteelle jäänyt Tahvo. Tahvo on äärettömän ystävällinen Myös kaikille kanssaeläjilleen, jopa koirille. Tahvo on kovin pienikokoinen, vaikka alkaa olla jo viisi vuotias, ja moni onkin luullut sitä pennuksi jo useamman vuoden ikäisenä

ku vassa Tahvo ulkotarhassaan

 

Tahvon kanssa samassa ulkotarhassa asustelevat myös Ruusu ja Sulo. Ruusu on adoptiolapsi, joka löytyi heinäladosta huutamasta nälkäänsä. Yön, ja vielä seuraavan päivänkin emoa odoteltuamme totesimme, että pikkuinen, vasta silmät saanut kissanpentu on jäänyt orvoksi, ja otimme sen sisään. Emoa ei ole tähän päivään mennessä näkynyt. Ruusu ei meille tullessaan osannut itse syödä, vaan sai ruokaa tuttipullosta useamman viikon ajan ja kulki mukana paidan rintataskussa. Nykyään neiti on erittäin määrätietoinen ja tulistuu helposti jos asiat eivät mene mielen mukaan.

Sulo taas ei nimestään huolimatta suinkaan ole poika, vaikka niin olettaisi. Se sai nimensä auton alle ennen sulon syntymää jääneen isänsä mukaan, jota muistuttaa täydellisesti.

 

lisäksi meillä asustelee myös muutama muu kissa, sekä undulaatti Miina, mutta suurimmat persoonallisuudet tällä erää ovat tässä